Näin se alkoi – Elokuvista ensimmäinen

Kuten elokuvan nimi jo julistaa, on ”Näin se alkoi” koko kuvausryhmälle ensimmäinen elokuva. Olin kai tavallaan varautunut hyvin elokuvan tekemiseen, sillä hoin itselleni etten osaa arvata kuinka paljon työtä elokuvan tekemiseen tarvitaan. En totisesti arvannut.

Olen arvioinut elokuvan syöneen vähintään tuhat kollektiivista työtuntia. Näistä itselleni lankeaa noin seitsemänsataa, ja lopun jakavat näyttelijät, ekstrat ja muu kuvausryhmä (esim. 5 päivää Tampereella x 4 näyttelijää + kuvaussihteeri + ohjaaja = 8h x 5 x 6 = 240h). Budjetin puolestaan lasken jääneen väistämättä alle tuhannen euron. Tähän laskelmaan kuuluu liikennöinti, ruokailut, tilavuokrat, lavasteet, pari mikrofonia, loisteputket, nauhat, yms. tarpeistot. Kaikki paitsi kamera, jolla elokuva kuvattiin. Kamera ei siksi, että aion käyttää sitä myöhemmissä projekteissa, jolloin olisi julmaa laskea sen hinta yksin tälle elokuvalle. Tämän kerron siksi, että voitaisiin päästä oikeaan mittasuhteeseen. Kyseessä on harrastajien pyyteettömän yhteistyön tulos, elokuva joka on budjettiaan arvokkaampi. Ja näin sen mielestäni pitäisi ollakin.

Elokuvan ensi-ilta oli keväällä 2009. Ajatuksena se syntyi vuosia aiemmin. Jo vuonna 2003 olin saanut järjettömän idean elokuvasta, jonka kohtauksen katsoja voisi valita itse. Tämä tarkoittaisi tietenkin elokuvaa, joka sisältäisi satoja kohtauksia, ja olisi urakkana huikea. Laskin silti myöhemmin, että noin 300 kohtausta saattaisi riittää, jos alkukohtia olisi vain yksi, ja loppujakin alle kymmenen. Aloin kirjaamaan ylös erinäisiä ideoita joista elokuvan eri juonihaarat voisivat kertoa. Yksi niistä oli romanttinen komedia, jonka päähahmo kuulee konkreettisesti musiikkia. Vuosi oli ehkä 2006, kun päätin lohkaista idean itsenäiseksi elokuvaksi.

Jouluna 2007 kirjoitin aiemmin kirjaamistani ideoista käsikirjoituksen ensimmäisen 40-sivuisen vedoksen. Olin juuri saanut hankittua kameran, joka täytti kaikki tarpeeni tässä vaiheessa. Canon XH-A1 oli vähimmillään se, millä uskoin olevan mahdollista tehdä uskottava elokuva. (Kamerasta ja laitteistosta lisää elokuvaus-osiossa.) On syytä todeta, ettei minulla vielä tässä vaiheessa ollut minkäänlaista kokemusta videon kuvaamisesta, leikkaamisesta, käsikirjoittamisesta, tai oikeastaan minkäänlaisesta videotyöstä, mutta visio oli vahva. Vision lisäksi minulla oli kokemusta kuvankäsittelystä, ääniteknologiasta, valokuvaamisesta ja elokuvien katselusta. Niillä uskoin pärjääväni.

Luin kaikki kirjaston kirjat joista uskoin oppivani ohjaamisesta ja kuvaamisesta, katsoin elokuvien kommenttiraitoja, joissa ohjaajat ja näyttelijät kertoivat kokemuksistaan, ja surffasin netissä etsien vertaistukea. Yleisin neuvo oli tehdä lyhyitä elokuvia, kunnes kokisi olevansa valmis pitkään. En kuitenkaan halunnut tehdä lyhyttä vaan pitkää, ja lopulta tärkein kannuste toiminnalleni löytyikin eräästä paksusta kirjasta, joka koostui ammattilaisten haastattelusta. Ohjaajalta kysyttiin, minkä neuvon hän antaisi aloittelevalle elokuvantekijälle. ”Tekemällä lyhyitä elokuvia oppii tekemään lyhyitä elokuvia. Jos haluat oppia tekemään pitkiä elokuvia, tee niitä!”

Keväällä 2008 pyysin rooleihin tuttaviani, joille olin roolit käytännössä jo valmiiksi kirjoittanut. Kukaan ei kieltäytynyt. Aloitimme improvisaatioharjoitukset. En ollut kummoinen ohjaaja, mutta tärkeintä minulle oli tutustuttaa näyttelijät toisiinsa. Kaikki sujui melko vaivattomasti, mutta en varmastikaan osannut riittävästi selittää omia päämääriäni toiminnalle, enkä varmaan itsekään tiennyt niitä. Olin innoissani tekemässä elokuvaa, tietämättä mitä elokuvan tekeminen on.

Onnistuimme sopimaan yhteisen viikon kesän alkupuolelta, jolloin kuvaisimme Tampereella suurimman osan elokuvasta. Kasassa oli näyttelijät, laitteisto, jonkinlainen käsikirjoitus, alustava aikataulu, ja mitä sitä muuta tarvitaankaan. En tiedä millaisissa tunnelmissa näyttelijät olivat ennen kuvauksia, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna olen varmasti onnistunut antamaan varsin sekavan kuvan siitä mitä odotin olevan edessä. Kaikki sujui silti melko mutkattomasti aina kuvausten loppuun saakka.

Suurin, ja lähes ainoa mainitsemisen arvoinen takaisku oli naispääosan esittäjän vetäytyminen projektista pari viikkoa ennen kuvauksia. Aikataulut eivät olisi sopineet millään yhteen ilman suuria uhrauksia, ja oli helpointa alkaa etsimään uutta naispääosan esittäjää. Ja kun hätä on pahin, on ratkaisu lähellä – miessivuosan esittäjän avovaimo lähti mukaan tähdittämään elokuvaa!

Kuvaukset tulivat ja menivät. Kuvausryhmänä toimivat minä, neljä näyttelijää ja vaimoni. Viikko Tampereella on muistoissani työntäyteinen, mutta silti odottamattoman vaivaton. Kuvaaminen tapahtui yleensä tilan ehdoilla, ja näyttelijät ohjasivat itseään ohjaajaa enemmän. Kukaan ei välttämättä tiennyt mihin kaikki toiminta johtaa. Varmaksi osaan sanoa tämän vain omalta osaltani. Muistan silti iloinneeni aina uudesta kauniista kuvasta ja onnistuneesta repliikistä. Muistan myös miettineeni, ettei tästä ihan paska voi tulla.

Kuvauksia jatkettiin vielä kesän mittaan Jyväskylässä, aina kun näyttelijöille sopi. Kuvauspäiviä Tampereen jälkeen tuli varmaankin noin seitsemän. Viimeisenä kuvattiin Kalevan performanssi Lutakon tanssisalilla. En muista päivämäärää, mutta ilta oli vielä valoisa. Kuvausten ja kamojen purkamisen jälkeen hain grilliltä kaikkein suurimman annoksen, menin kotiin, ja nukuin.

Editointi tapahtui oppilaitokseni koneella, johon oli asennettuna Final Cut 5. En ollut vielä ikinä avannut ohjelmaa, mutta päättäväisesti aloitin leikkaustyön. Kukaan muu ei konetta leikkaamiseen selvästi käyttänyt, joten sain tehdä pitkiä päiviä ilman mutinoita. Leikkaaminen kesti aina maaliskuun ensi-iltaan asti. Musiikit sävelsin ja äänitin vastaavasti syksyn kuluessa. Loppukohtauksen musiikin tein uudelleen vielä ensi-iltaa edeltävänä iltana, kun kohtauksen musiikki ei mielestäni riittänyt. Sävelsin biisin seitsemältä ja sain äänityksen valmiiksi ennen puoltayötä. Siitä tuli ehkä elokuvan paras kappale.

Ensi-ilta päättyi aplodeihin, jotka oikeuttivat kaikki ne elokuvan parissa kulutetut tunnit. Hetket lopputekstien jälkeen ovat varmasti yksi parhaista muistoistani koskaan!

Lähdin tekemään elokuvaa oppiakseni kaikista työvaiheista. Nyt kun ensimmäinen elokuva on tehty, olen paljon valmiimpi tekemään seuraavan elokuvan. Oppikokemuksena urakka ylitti odotukseni, mutta tiedän olevani vasta aloittelija elokuvantekijänä. Nälkä on suuri... Näin se vasta alkoi!

Työryhmä

Elokuva ei olisi valmistunut ilman loistavaa työryhmää. Neljä päänäyttelijää hoitivat kukin reviirinsä kiitettävästi. Ääninäyttelijänä kertoja toi tarinaan paljon sävyjä, kurkistaen hahmojen pään sisään. Kuvauspaikalla kuvauksiin osallistuivat sekä näyttelijät, että kuvaussihteeri, joka piti ihmiset ruokittuna, huolehti oikeista vaatteista, sekä ohjaajan hyvinvoinnista. Joukkokohtauksissa kaikki kuvauksiin osallistuneet tuttavat loivat elokuvalle todellisen ympäristön.

Elokuvan työryhmän avainhenkilöt ovat:

Tyttö – Anniina Vaittinen
Poika – Jukka Kriikkula
Inka – Outi Puupponen
Kaleva – Jirka Paanala
Kertoja – Panu Ukkonen
Kuvaussihteeri – Marja Tulikari
Ohjaaja yms. - Aki Tulikari

Kaikille kuvauksiin osallistuneille yhä uudelleen kiitokset koko työryhmän puolesta!

Mokapätkät kulissien takaa

Aina yksi otos ei riitä. Kuvauspaikalla moni asia voi mennä myttyyn, ja paras tapa päästä yli takaiskuista on nauraa. Kuvauksien hyväntuulisuus välittyy myös parhaassa tapauksessa katsomoon saakka.

Tässä muutamia kuvauspaikalta videolle tarttuneita hetkiä. Mustikkaraita, olkaa hyvät!

Kommenttiraidat

Mielestäni yksi parhaista tavoista oppia elokuvantekemisestä on katsella DVD-levyjen kommenttiraitoja. Kommenttiraidalta saattaa paljastua kiinnostavia vaiheita itse projektista, hauskoja kömmähdyksiä, tai teknisiä hienouksia. Usein pääsee sisälle elokuvaa tehneen työryhmän tunnelmiin.

Koska itse olen saanut niin paljon kommenttiraidoilta, halusin sellaisen myös tälle elokuvalle. Kommenttiraitoja syntyikin kaksin kappalein, toinen näyttelijöiden kanssa, ja toinen itsekseni. Näyttelijöiden kanssa äänitetty kommenttiraita sisältää enemmän tunnelmia kuvauksista ja itse elokuvasta. Ohjaajan kommenttiraidalla keskityn avaamaan elokuvan teknistä puolta, omia virheitäni säästelemättä.

Kommenttiraidat löytyvät DVD:ltä, mutta voit myös ladata kommenttiraidan alapuolelta MP3-muodossa, ja toistaa sen elokuvaa netistä katsoessasi. Kommenttiraidan alussa on kymmenen sekunnin synkronointiosuus. (Right click + Save as...)

Lataa kommenttiraita #1 - Näyttelijät ja ohjaaja (85Mt)
Lataa kommenttiraita #2 - Ohjaaja (115Mt)

Kuvia tuotannon varrelta